Vonda N. McIntyre: Totuus


Te Finnconin osallistujat ja järjestäjät luulette varmaan tietävänne paljon Vonda N. McIntyrestä? Se kai on syykin siihen että hänet on kutsuttu tänne kunniavieraaksenne?

Olette väärässä. Toki te voitte tietää joitakin asioita hänestä. Ehkä tiedätte jotakin hänen kirjoistaan. Ehkä tunnette hänen ehtymättömän anteliaisuutensa ja henkiset voimavaransa. Ehkä jopa tiedätte hänen keskimmäisen nimensä (jota en tässä paljasta, mutta josta voin kertoa että sen avulla voi erottaa hänen ja hänen äitinsä nimet toisistaan).

Mutta tiedättekö Droomslang:sta, hänen kadonneesta romaanistaan, hänen salaisesta identiteetistään Ygorina, hänen salaisesta intohimostaan kantriin? Siellä missä nykyään on Microsoftin päämaja,Vondan hevoset aikaisemmin pitivät laiduntaan -- Vondan omilla mailla -- tiesittekö sen? Ette? Siinä tapauksessa ette tiedä kaikkea Vonda N. McIntyrestä. Höristäkää korvianne: kerron teille lisää asioita joita muut eivät tiedä.

Esimerkiksi: hyvin harvat tietävät että Vondalla on suuri kokoelma villejä käärmeitä, kesyjä susia ja kloonattuja dinosauruksia, sekä valtava maamyyrä nimeltä Philby joka nukkuu pikku jalkatyynyllä hänen toimistossaan, sekä ahma nimeltä Ursula, johon Vonda on sopimattoman kiintynyt. Lisäksi Vonda on luonut krookuksilla koristetulle parkkialueelleen talonsa eteen urbaani-villieläinpelastusalueen. Se kutsuu suojaansa Seattlen luontokappaleita kuten pesukarhuja, opossumeja, vompatteja, etanoita, grunge-yhtyeitä ja kaljupäämerikotkia.

Vondalla on myös valvonnassaan suuri metsävaltakunta, jonne hän on rakentamassa uljasta vapaa-ajan keskusta uudelleenkierrätetyistä mehujäätikuista. Hän valvoi henkilökohtaisesti tuhansien pikku puuntainten istutusta tälle suojelualueelle, jonka läpi virtaa taimenpuro jossa myös on aivan oikeita taimenia. Vonda ruokkii niitä kotitekoisilla suklaamurukekseillä, joita kalat syövät hänen kädestään pieniä onnen lurahduksia päästellen. Ajoittain taimenet vaeltavat ylävirtaan kutemaan. Paikka on äärimmäisen idyllinen ja pittoreski, tai ainakin se tulee olemaan sitten kun puut ovat suurempia.

Uskon teidän kaikkien olevan selvillä siitä, että Vonda on erinomainen kokki joka on erikoistunut tiettyihin Seattlen paikallisherkkuihin: kahviin, suklaadekadenssiin vadelmakastikkeella sekä kuidun saannin varmistamiseksi silloin tällöin valmistettavaan simpukkasushiin . Kuitenkaan kovin monet teistä eivät tiedä että hän valmistaa erinomaista kiinalaista hot-and sour/kuuma-ja-hapan -keittoa. Totta se on, ja mikäli asia olisi laajemmin tiedossa hänelle olisi varmasti jo myönnetty epätoivottu kolmen tähden satus Michelinin ruokaoppaassa ja sen myötä voisimme sanoa jäähyväiset krookuksille jotka murskautuisivat hänen parkkipaikallaan pörräävien bemareiden alle. Eli pidetään tämä sitten meidän keskeisenä juttunamme, eikö niin? Saman tien kannattaisi myös vaieta hänen suklaadekadenssistään -- sitä enemmän sitä jää meille jotka asiasta tiedämme.

Tänä viikonloppuna tulette näkemään Vondan kyvyt henkilökohtaisen tyylin luomisenssa: mokkanahkasaappaita, silkkipaitoja, hillittyä korukivien käyttöä. Paljastan tässä myös hänen tyylitajunsa pimeän puolen: se on täytetty majavanukke (Castor Canadensis) nimeltään Roscoe jonka hän puki Westerconiin pari kesää sitten. Kuin joku prahalainen rappeutunut itsevaltias joka on puettu ylellisesti samettiin, satiiniin, kultaiseen spraymaaliin, pronssiketjuihin ja kimalteleviin itsevalaiseviin kalanvieheisiin, Roscoe saattaa edustaa Vondan sisäistä kapinaa hänen omaa sovinnaista asuvalintaansa kohtaan. Tai sitten ei.

Vondasta kirjoittaessaan monet luultavasti mainitsisivat sen kuinka vastuuntuntoinen hän on, kuinka lojaali ystäviään kohtaan, kuinka aina hädässä auttavainen.Se luo hänestä kuvan jossa hän on paljon vanhempi kuin todellisuudessa ja antaa vaikutelman jonkinlaisesta lammaskoiran ja partiopojan välimuodosta, jota hän kuitenkaan ei ole. Haluaisin kuitenkin lisätä että Vonda on erittäin anteeksiantavainen henkilö. Ja mistä minä tämän voin tietää? No, eräänä suloisena kesäkuun iltana houkuttelin hänet pienelle rautatien pistoraiteelle jossa Survival Research Laboratories istutti hänet pitkien muukalaisten joukkoon, rääkkäsi häntä metelillä ja kasteli yltympäriinsä heinäsirkoilla ja rakettipolttoaineella. Hän antoi sen minulle anteeksi. Jonakin päivänä hän saattaa jopa antaa minulle anteeksi tämän elämänkerran.


Eileen Gunn